Pikkuveli

Hyvää joulua ja onnellista vuotta 2010!

Oikein hyvää ja siunattua joulun juhlaa tässä toivottelen ja samalla kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!
Laskeudumme tässä vähitellen joulun viettoon. Saamme ihanan valkean joulun tänne eteläänkin.

Tämä on nyt pikku Pietarin kodin viimeinen postaus. Tämä blogin pito oli mukava harrastus. Kiitos lukijoille! Vuoden vaihteessa loppuu minun kotiäitipäivät ja Pietari saa viettää iskän kanssa yhteisiä poikapäiviä.

Juhlan odotusta!

Hiljalleen laitamme kotia valmiiksi juhlaan. Varsinaisen loppusilauksen koristelun osalta teen vasta jouluaattona.
Tänään käymme ostamassa joulukuusen. Se on minulle tärkeä juttu. Sampo tosin pohti joku joulu sitten kuinka paljon limsaa silläkin rahalla saisi!




Osa keräilemistäni kakkuvuuista on päässyt ulos. Huomenna tarvitsen vielä kakkuvuokaa leivontaankin.



Joulukukat on myös hankittu. Pietarin iskä se jaksaa ihmetellä miten kukkaostoksilla voi saada niin paljon aikaa kulumaan. Odotahan kun on taas aika ostaa pihakukat!


Emmi ottaa joulun odotuksen rennosti. Jääkaapissa on jo odottamassa Emmin jokavuotinen joululahja: oma nakkipaketti. Mitenköhän lahjan etsiminen sujuu meidän vanhukselta?

Jouluun valmistautumista

Täällä sitä valmistaudutaan jouluun hyvillä mielin ilman stressiä. Piparit on koristeltu ja huomenna ehkä leivon Pietarin iskän toiveesta luumupullia. Varsinaisia jouluruokia ei meidän joulupöydässä ole, vaan jokainen saa toivoa jotain omaa herkkuaan. Toissa vuonna kinkun tilalla oli miesten toiveesta kebabbia. Tämän vuoden menuu on vielä suunnittelematta. Ruuan laitto kun on Pietarin iskän heiniä. Mulle jää tuo leipomis- ja koristelupuoli.

Joulukuusenkoristeita

Sain vuosien jälkeen virkkausinspiraation ja nyt väkerrän erilaisia lumihiutaleita kuusen koristeeksi. Mukavaa.

Pikkujoulut!

Vietimme tänään pikkujouluja. Minulla oli omasta mielestäni maailman suloisin piparileipuri apuna. Mikä onni!

Synttärit

Pikkuveljet tekivät ulko-oveen juhlakyltin!




Iskä teki päivänsankarin lempiruokaa. Se maistui kaikille, Pietaria myöten.



Synttärisankari ei täytekakuista piittaa, joten jälkiruokana oli banaani-suklaamuffinssit.

Nyt sytytämme kynttilän...

Ehdimme hyvin paistaa joulutortut ja valmistaa adventtiaamupalan iskälle, kun Pietari heräsi jo puoli kuuden jälkeen...

Iltapäivällä juhlimme muuten isoveljen 18- vuotissynttäreitä. Niistä lisää seuraavalla kerralla.

Valoja

Aloitin adventtiaikaan valmistautumisen kaivamalla esiin jouluvalot. Niitä on nyt sitten Pietarin kanssa asenneltu ulos ja sisälle.

" On aina parempi sytyttää pienikin valo ennemminkin kuin kirota pimeyttä."

Kaksin...

Hei!

Olen ollut onnettoman saamaton tämän blogin päivityksen suhteen. Nyt olen päättänyt, että päivitän tätä vielä tämän vuoden loppuun saakka ja sitten jään tauolle. Mutta olkaa siis vielä "kuulolla" joulukuun ajan. Lupaan vähän terästäytyä...

Kävimme eilen ihastelemassa eläimiä Fallkullassa. Pietarikin on iloksemme hurjan eläinrakas ja oli tosi tohkeissaan.

Lapin lehmät ovat iskän ja äidin suosikkeja . Niin kauniita!




Pietari tykkäsi vuohista!


Oma Emmi on tietysti kaikken rakkain!!!!

Mud cake

Isänpäiväksi leivoimme koko perheen suosikkikakkua mariannekerman kanssa. Kakku ei pääse koskaan vanhenemaan, eikä nytkään ollut kuin hetki ja se oli vain muisto.

Tässäpä resepti, jos joku innostuisi kokeilemaan.

150 g tummaa suklaata (tällä määrällä tulee tosi suklaista) Itse olen laittanut vähemmän
150 g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
3/4 dl vettä

Sulata voi kattilassa ja ota pois hellalta. Lisää suklaa paloina.
Vatkaa munat ja sokeri toisessa kulhossa vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet ja lisää munavaahtoon.
Lisää vesi.
Kääntele lopuksi voi-suklaaseos taikinaan.

Kaada voideltuun irtopohjavuokaan (22 cm) ja paista 175 asteessa n. 30 minuuttia.
Kakku saa jäädä tahmeaksi keskeltä.

Tarjoa esim. kermavaahdon kanssa, johon on lisätty mariannerouhetta.

Lunta, ihanaa

Olipa kiva herätä tänään, kun oli tullut lunta. Aika vähän, mutta on silti valoisampaa. Illat ovat olleet niin mustia ja pimeitä, että on ollut vähän lamaantunut olo. Onneksi saadaan ulkoilla myös päivällä valoisaan aikaan ja ottaa päiväunet!

Pipopää

Söpö, vai mitä?

Pispalassa oli näin ihana puuhevonen puistossa.
Jos minä saisin päättää, niin Pietari leikkisi vain puuleluilla. Muovilelut kuitenkin valtaavat kotiamme väistämättä. Olen voimaton muovivyöryn edessä... Muutaman kivan puulelun olen onneksi löytänyt kirpparilta.

Syysmatkaterveisiä

Teimme syysrtetken kohteenamme Tampereen syksyinen Pispala ja Tyrvään pyhän Olavin kirkko. Tykkäsin molemmista kovasti. Kuvissa Osmo Rauhalan kukkia kirkon alttarikaiteesta. Kuutti Lavosenkin työt olivat kyllä mieleenpainuvan vahvoja.