Valokuvakirjoja ja uniuutisia

Radiossa joku koti-isä kertoi kuinka on pakko aina välillä käydä työpalaverissa ja kirjoittaa työjuttuja, jottei iske aivokuolema. En kyllä pysty samaistumaan häneen ollenkaan. Meillä ei aika todellakaan käy pitkäksi. Nautin joka hetkestä täysillä. Jos ylimääräistä aikaa jää, niin voin tehdä vaikka valokuvakirjoja, josta olen innostunut. Yksi tuli jo postista ja toinen on työn alla.

ps. meillä ei muuten ole enää semmoista paikallaan pötköttävää vauvaa. Pietari kiipeilee joka paikkaan aamusta iltaan ja välillä yölläkin, joten enää en pysty juurikaan olemaan koneella hänen valveilla ollessaan.

Nyt on tapahtunut jo kahtena yönä peräkkäin semmoinen ihme, että hän on nukkunut neljän tunnin unijaksot yhtäkyytiä eli ei oo heränny kuin kolme kertaa. Ensimmäisen kerran yhdeksään kuukauteen. Tuntuu ihmeellisen ylelliseltä. Voi kun tämä ihanuus nyt jatkuisi.